Aika: 9.12. klo 10
Paikka: Porvoo, Kevätkumpu, vanhan Robinhoodin lähiympäristö
Sää: sadekuuroja, tyyntä, n. +3 astetta
Jälkien suunnittelu: Nökö

Sää yritti pilaa harjoituksemme, vettä satoi tosi rankasti juuri kun meidän piti aloittaa. Päätimmekin jo luopua jälkien tekemisestä ja käydä vain yhteiskävelyllä. Sade kuitenkin taukosi kun olimme jonkin matkaa kävelleet ja saimme jäljet tehtyä.

1. jälki
Etsijäkoira: Remu
Maalikoira: Sohvi
Hämäyskoira: Nola
Teemana: Remun ensimmäinen taajamajälki, lähtö janalta, jäljen pituus n. 400 metriä, hämäyskoira

Jälki oli melko tuore, vain n. 15 - 20 min. Remu sai hajun n. 10 metrin päästä janaa. Remu haisteli hajua taas tapanssa mukaan tosi tarkkaan ja lähti heti innokkaana matkaan. Remu sai jäljestä hyvin kiinni ja lähti päättäväisesti metsäpolulle. Jälki kulki metsäpolkua pitkin hiekkatielle ja seuraili sitten hiekkatietä n. 200 metriä. Hiekkatieosuudella ohitsemme kulki kaksi autoa ja polkupyörilijä, jonka taki jouduin pysäyttämään Remun kahdesti ja kelaamaan liinan ihan tiukalle. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen annoin Remulle hajun uudelleen. En tiedä olisiko tämä ollut tarpeen, mutta ei siitä mitään haittaakaan ollut. 

Sohvi oli odottamassa aukealla paikalla ja siksi Remu ilmaisi jo kaukaa (n. 50 metrin päässä) kun se sai näköhavainnon Sohvista.

Kaiken kaikkiaan jälki sujui tosi hienosti, remua ei näyttänyt häiriötekijät haittaavan lainkaan. Häiriökoiran jäljen Remu kävi risteyskohdassa tarkastamassa, mutta palasi sitten heti oikealla jäljelle.

Nökö teki hyvän huomion ilmaisusta ja sen jälkeisestä toiminnasta: kun koira ilmaisee, niin siinä vaiheessa olisi hyvä vain lyhyesti kiittää koiraa ja poistua sitten välittömästi pois maalikoirasta päin. Palkankin voi antaa vasta hieman myöhemmin, esim. 15 metrin päässä ilmaisupaikasta. Nyt jäimme Remun kanssa pyörimään ilmaisupaikalle ja se selvästi hermostutti Sohvia. Eli tosietsintätilanteessa karannut koira voi pelästyä ja lähteä taas kauammas, jos jälkikoira ja ohjaaja jäävät pyörimään ilmaisupaikalle.

Remun ongelmana jäljestyksessä (tai oikeastaan se on ohjaajan ongelma) on edelleen kauhean kova vauhti. En tiedä millä saisin hillittyä kovaa vauhtia. Ideoita?

Seuraavaksi voisimme ehkä kokeilla Remun kanssa vanhaa jälkeä, se voisi myös hidastaa vauhtia kun joutuu keskittymään jälkeen tarkemmin.

Remun jäljestä kertoi Katri.

2. jälki
Etsijäkoira: Alvar
Maalikoira: Hulda
Hämäyskoira: (paljon hämäysjälkiä, varsinkin jäljen alussa)
Teemana: taajamajälki, jossa paljon häiriötekijöitä, kuten muiden ihmisten ja koirien jälkiä.

Tässä Alvarin emännän pohdintaa jäljestä:

Meillä olikin varsin mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen kokemus Alvarin kanssa. Lähdimme janalta ja jälki alkoi kohdasta, jossa olimme kulkeneet useamman koiran kanssa edestakaisin jo aiemmin, joten siinä oli varsinainen hajujen viidakko myös Huldan hajuja. Lisäksi Hulda oli saanut näköhavainnon rusakosta kesken jäljen ja maalikoirasta tuli välittömästi rusakonmetsästäjä huldamaiseen tapaan. Myöhemmin jäljellä se oli myös kiinnostunut linnusta. Tutkien etenimme tässä hajuviidakossa tien risteykseen, josta Alvar kääntyi Huldan jäljelle. Tästä matka meni hetken aikaa hyvin, kunnes Alvar ensin kakkasi ja ryhtyi sen jälkeen muutenkin levottomaksi. Se kääntyi välillä takaisin ja meni moikkaamaan perässä seuraavaa Katria, se pyöri ja "hidasteli" ja jatkoi kuitenkin sitten matkaa, välillä kiivaastikin edeten. Liinasta pidättäminen autojen vuoksi ei sitä haitannut, vaan ajatukset olivat sillä aivan muualla. Eteneminen oli hyvin epä-alvarmaista, ei tasaisen varmaa päättäväistä vauhtia vaan välillä sitä oikein vauhdikkaastikin ja välillä taas "ihmettelyä", ikäänkuin se olisi miettinyt kannattaako sittenkään mennä...

Seuraavassa risteyksessä se kääntyi erehtymättä ja myös sitten seuraavassa Skaftkärrintielle. Siellä se pomppi tienpientareelle aina silloin tällöin palaten välillä taas tielle - näin oli Huldakin tehnyt. Talon kohdalla (jossa Hulda oli kohdannut linnun) se taas ryhtyi "seikkailemaan" ja kävi välillä Katrinkin luona leikkimässä (repimässä hanskaa ym.).  Tässä jo pohdin että pitäisikö homma lopettaa etenkin kun vesisadekin oli vain yltynyt. Käyttäytyminen oli Alvarille hyvin erikoista. Mutta jälleen Alvar sitten jatkoi, ja annoin sen mennä eteenpäin. Taas se meni erehtymättä kasvimaan suuntaan jäljen perässä. Kun se siellä kääntyi takaisin liinassa, kiitin sitä ja palkitsin kissanruualla. Poistuimme edellisestä jäljestä oppineena takaisinpäin ja Hulda tulikin sitten jäljen päästä extrapalkinnoksi kanssamme samaa matkaa. En huomannut kysyä Nököltä, näkikö Alvar Huldan vai kääntyikö se muuten vaan takaisin.

Loppupuinnissa pohdimme sitä, olisiko jälki pitänyt lopettaa kesken kun Alvarin etenemisessä selvästi tapahtui muutoksia, sillä voihan olla että se on pohtinut kannattaako metsästysmoodissa olevan Huldan perään tässä rusakonmakuisessa hajupilvessä oikein mennä, vai olisiko pienen koiran viisaampi olla puuttumatta mamman metsästykseen... Mitä enemmän asiaa ajattelen, olen vakuuttunut siitä että Alvar ei suinkaan epäröinyt hajujäljen suhteen, vaan enemmänkin juuri pohti sitä, että kannattaako jatkaa... ja etsikin sitten itselleen vaihtoehtoista puuhaa, kuten Katrin tutkiminen. Ehkä olisi ollut viisautta keskeyttää. Nyt jäi kuitenkin tunne, että "painostin" sitä jatkamaan ja se teki sitten työtä käskettyä. Seuraavan kerran teemme Alvarille hyvin suoraviivaisen ja selvän jäljen, ja katson onko Alvarin intensiteetissä jäljestää muuten tapahtunut muutoksia, vai palaako "vanha-Alvar" takaisin. Tarkoitus on antaa myös Alvarille tilaisuus tämän haastavan harjoituksen jälkeen suorittaa perusjälki ilman kummempia kommervenkkejä.